Varmaan olisi aika hieman kertoa näistä "oudoista ruokailutottumuksistani" ja tavasta jolla teen ruokaa ja mitä poikkeavaa siinä on, eli hieman historiikkia siinä samalla.

Eli lopetin lihan syömisen 8 vuotta sitten. Kaikki sai alkunsa TV- ohjelmasta, jossa tapettiin kanoja. Pienenä ja herkkänä ainaisena eläintenystävänä tuo video järkytti mieltäni niin paljon, että totesin äidilleni, että lihan syönti loppui nyt. Äitini ei tuota silloin uskonut, mutta siitä sekunnista, kun tuo napsaus päässini kävi, en ole lihaan koskenut, eikä ole valehtelematta tehnyt koskaan enää mielikään, uskomatonta! Tuolloin en käyttänyt enää siis mitään lihaa. Oikeastaan ainoat eläinperäiset ruuat (tai pikemmiten herkut) joita söin oli jotkut juustosipsit ja homejuusto ja jotkut suklaat. Tuosta meni vajaa vuosi, niin "muutuin" täysin vegaaniksi ja sillä tiellä olen edelleen ja tulen olemaankin. Täytyy sanoa, että olin lapsena oikea herkkuperse, mutta tuonkin päätöksen jälkeen ei ole kertaakaan tehnyt mieli lempiasioitani; homejuustoa ja suklaata, ei niin hetkeäkään. Ihmeellistä tämä ihmisen psyyke kun jotain päättää ja asialleen oikeasti omistautuu. Enpä olisi silloin kun suklaata ym vielä söin ikinä uskonut sanovani näin tai päätyväni tällaiseen ratkaisuun. Niin ihminen vie itseään. Olen siis ollut ~7 vuotta vegaani.

Vegaanius on aina ollut minulle eettinen asia ja täysin eläimiä ajatellen. Tuolloin vuosia taaksepäin en välittänyt ravintoarvoista tai ruuan terveellisyydestä, kunhan se oli täysin vegaanista. Kuitenkin oma hölmöys teki kepposensa ja kärsin tuolloin lähes jokapäiväisestä pyörtyilystä, ahmimiskohtauksista, mielettömästä väsymyksestä ja mm. sormien puutumisesta. En tuolloin kuitenkaan jaksanut puuttua asiaan, vaan aloin syömään hieman monipuolisemmin.

Vasta nyt noin reilu vuosi sitten ongelmaan puututtiin, kun sormien puutuminen ym pahenivat. Minulla ilmeni todella paha B ja D- vitamiinien puutostila. Sain tähän suositusarvoja ~6 kertaa isommat "lääke annokset" ja pikkuhiljaa arvoni palautuivat sietolukemille. Lääkärin kommentti paperit saatuaan oli : " Miten voit vielä olla hengissä?!".

Samoihin aikoihin tuosta kroppani meni hormonaalisesti täysin sekaisin (ongelmaa ei ole täysin vieläkään ratkaistu useista lääkäri ym käynneistä huolimatta). Tuolloin kiinnostuin enemmän ruuan terveellisyydestä, tietenkin vegaanisena kaikki. Samaan aikaan myös huomasin väitteen "vegaaniruoka on halpaa" täysin pötypuheeksi. Minulla menee rahaa ainakin 3 kertaa enemmän nyt mitä meni silloin kun söin "huonosti ja vegaanisesti" tai mitä esim kavereillani menee, jotka ovat ns. sekasyöjiä. Pelkkä pähkinöiden ostosreissu saattaa maksaa kepoisasti 100 euroa ja tuntuu etten saanut läheskään kaikkia mitä halusin. Terveellinen ravinto ja sitä ruokatottumusta noudattaen ei kauppareissuista siis tule halpoja. Olen kuitenkin hyväksynyt sen tosiasian ja todennut, että käytän rahani mielummin terveelliseen ruokaan ja hyvinvointiini kuin turhanpäiväisiin asioihin. Näin se on mielestäni myös järkevää.

Tässä reilun puolen vuoden sisällä olen kiinnostunut aina vain enemmän myös raakaravinnosta sen lisäksi että ruokani on vegaanista ja mahdollisimman terveellistä. Smoothiet ja muut raakaruuat kuuluvat tänäpäivänä jokapäiväiseen syömiseeni ja on todella tiukasti osa sitä. Tuskin koskaan täysin raakaravintoon siirry, kun olen kova kokkaamaan ja leipomaan ja muutenkin keittiössä hääräämään.. Mutta koskaan ei pidä sanoa ei koskaan !

Sen verran ruuanlaitosta ym, että olen aina tehnyt omat ruokani. ~5 vuotiaana leivoin perheelleni jo piirakoita ja muita leivonnaisia. Olen aina ollut perheeni ainot innokas ruuanlaittaja yleensä tein itse perheelleni ruuat. Äitini tekemiä ruokia en ole syönyt pienenäkään sen takia, että niissä oli sipua, jota en syö (maistuu niin pahalta ja tässä syy miksi ruokani eivät sisällä mitään sipuleita; selleri, purjo, ruohosipuli jne jne), eli minun piti opetella tekemään itse ruokani jossa ei ollut sipulia, äitini ei suostunut itse valmistamaan. Ja vegaaniksi ryhtymisen kanssa sama juttu, yhtään vegaanista ateriaa ei ole äitini minulle ikinä valmistanut, vaan kaiken olen tehnyt aina itse. Olen enemmän kuin tyytyväinen tästä, koska ruuanlaitto on suuri intohimoni, viihdyn keittiössä ja tykkään kokeilla ja soveltaa erilaisia reseptejä omaan ruokavaliooni. Ns. silloin kun mitä olen keittiössä, siellä ei ole muita.

Kai voin sanoa olevani kohtalaisen hyvä keittiössä, kun vaativat sekasyöjä ihmiset joita tunnen ovat kehuneet ruokiani ja syövät niitä missä muutakin ruokaa ja kehuvat luomuksia.
En kuitenkaan omista mitään erikoisia lautasia tms, joten esillepano ei ole niin hienoa mitä taiteellisena ihmisenä varmasti saisin aikaseksi. Ehkä joku päivä panostan vielä tähän puoleen! Lisäksi en ole tottunut kuvaamaan ruokiani, yleensä ne menevät nopeasti omaan ja muiden suihin, heh.

Pyrin myöskin kirjoittamaan reseptini mahdollisimman selkeästi ja tekemään niistä sellaisia, että kuka tahansa tavan ihminen pystyy menemään normaaliin isoon ruokakauppaan, ostamaan ainesosat (/vastaavat) ja valmistamaan ruuan. Pyrin myöskin opiskelijana siihen, että ruoka on edullista ja nopeaa valmistaa. Näitä kaikkia komponentteja yritän pyöritellä resepteissäni enemmän ja vähemmän onnistuneesti. Tarkoitus olisi kuitenkin tarjoita jokaiselle jotakin eettisiin tai rahallisiin periaatteisiin katsomatta. Reseptini ovat myöskin sen verran yksinkertaisia, että jokaisen pitäisi pystä niitä valmistamaan.

Tässä hieman syömishistoriastani ja kuinka laita on tänä päivänä. Jos jotain kysyttävää ravinnostani tms tulee, vastaan niihin mieluusti osoitteessa [email protected]